Ravintopääsivu

Ruokaa voimaksi ja voiteluksi

Hiilihydraatit aurinkoenergiaa

Rasvaa, ei vain muodon vuoksi

Valkuaisaineet, vähän on välttämätöntä

Viisaasti vitamiineja, keveällä kädellä kivennäisiä

Vesi - elämän ehto

Ravintosuosituksia ja havaintomalleja

Syöminen ja kulutus tasapainoon

Tietoa kolesteroleista

Tärkeimmät vitamiinit

Tärkeimmät kivennäisaineet

Hivenaineet

Ravitsemuksen perustietojen kalvot

Ruokaohjeita

Vesi - elämän ehto

Ilman vettä ei ole elämää! Ihminenkin kehittyy ensimmäiset kuukautensa veden ympäröimänä. Ei ihme, että vettä on palvottukin: egyptiläiset Niiliänsä ja hindut Gangesia. Jos nyt ei palvomaan rupeaisikaan, vesistöjen suojelu on aina paikallaan, sillä se on elämän suojelua. Suurin osa maapallon vedestä on merivettä. Vain murto-osa on juomakelpoista makeaa vettä ja siitäkin osa on napajäätiköissä.

Olemme melkomoisia vesipusseja itsekin. Iän ja rasvakudoksen määrän mukaan koostumuksestamme 50 - 75 % on vettä. Vesi on elimistön perusaine ja monitoimineste. Tarvitsemme vettä pääasiassa kahteen kohteeseen, vereen ja soluihin. Solujen toiminta ja keskinäinen viestintä olisi mahdotonta ilman vettä. Sitä onkin kaikkialla kudoksissa, sekä solujen sisällä (noin 70 %) että vapaana solujen väleissä (kuten veressä, imunesteessä ja syljessä).

Elämä veden varassa

· on kaikkien solujen ja kudosten nesteiden olennainen osa
· mahdollistaa ravintoaineiden imeytymisen
· kuljettaa ravinnon ja hapen soluihin
· kuljettaa kuona-aineet soluista
· osallistuu lihasenergian synnyttämiseen
· sopiva määrä pitää munuaiset kunnossa, ehkäisee munuaisten ja rakon tulehduksia
· pitää solu- ja limakalvot pehmeinä ja kosteina
· vähentää kitkaa kudospintojen välillä
· voitelee nivelet
· säätelee elimistön lämpötilaa jakamalla aineenvaihdunnassa vapautuvan lämmön tasaisesti ja tasaamalla lämpöä mm. hikoilun avulla
· ulkoisesti käytettynä (kylvyt, kääreet) rauhoittaa hermostoa, lieventää kipua

Pesua ja voitelua

Vesi on ruoansulatuksessa tärkeä liuotin. Siinä ravintoaineet pilkkoutuvat ja siinä ravinto ja happi kuljetetaan verenkierrossa (verestä 90 % on vettä) soluihin. Palatessaan solusta vereen se tuo kuona-aineet mukanaan. Kun veri tulee munuaisiin, ne erottelevat jätteet ja poistavat ne "veden", virtsan, mukana. Elimistössämme on siis käynnissä jatkuva pesuohjelma. Vesi myös ohimennen voitelee nivelet ja jakaa aineenvaihdunnassa syntyvän lämmön tasaisesti elimistöön. Kun tulee kuumat paikat, se haihtuu hikenä ilmaan lämpötasapainon säilyttämiseksi.

Vettä poistuu elimistöstä

· virtsana (määrä riippuu olosuhteista ja juomisen määrästä)
· ulosteessa, noin 200 ml/vrk
· uloshengityksen mukana, noin 300 ml/vrk
· hikenä ja muuten haihtumalla ihon läpi, 350 - 700 ml/vrk

Runsas hikoilu, oksentaminen, kuume, ripuli ja verenvuoto lisäävät poistuvan veden määrää. Trooppisessa kuumuudessa voimme hikoilla jopa neljä litraa tunnissa! Varsinkin pienille lapsille nestehukka kehittyy herkästi ripulin ja oksentelun takia, ja se vaatii nopeaa hoitoa.

Kun vesi alkaa vähetä verenkierrossa, veri väkevöityy eli muiden osasten kuin veden suhteellinen osuus kasvaa. Viesti tilanteesta kulkee aivoihin, lähemmin väliaivojen hypothalamuksen janokeskukseen, jossa syntyy janon tunne ja käsky vähentää virtsan eritystä veden säästämiseksi. Mikäli janoa ei sammuteta, suu alkaa kuivua, sydämen syke nopeutuu ja verenpaine laskee, mistä seuraa heikotusta ja huimausta. Vähitellen menetetään tajunta ja lopulta muutaman päivän kuluttua henki.

Diabetes eli sokeritauti ja suuta kuivattavat lääkkeet (esim. jotkin psyykenlääkkeet) voivat synnyttää janontunteen. Saman tekee pitkäaikainen kortisonin käyttö, sillä se kerää nestettä eli turvottaa elimistöä.

Myös sillä, millaista ruokaa syömme, on merkitystä nestetasapainolle. Runsas ja eritoten runsassuolainen ateria sitoo vettä ja väkevöittää verta. Myös verenvuoto vähentää elimistön nesteitä ja synnyttää janon.

Jotta emme joisi janoomme liikaa liian nopeasti, nielun ja mahalaukun mittarit välittävät janokeskukselle tiedon juodun nesteen määrästä jo ennen kuin veri ja kudosnesteet ovat ehtineet laimeta. Runsas nesteen juonti lisää verimäärää ja laajentaa verisuonia. Jos vettä tulee elimistöön liian paljon, se tihkuu hiussuonista kudoksiin, mistä seuraa turvotus.

Koska käytetty vesi heitetään pois, tarvitsemme säännöllisen päivittäisen täydennyksen, mikä yleensä tarkoittaa noin kaksi litraa vettä. Juomiemme nesteiden lisäksi saamme vettä jonkin verran myös ruoka-aineiden mukana. Vesimeloni, kurkku ja tomaatti ovat vesipitoisimpia ruokiamme. Vettä syntyy myös energiaravinnon palamisen lopputuotteena.

Yleensä juomme liian vähän vettä. Moni saisi apua esimerkiksi ummetus- ja muihin suolistovaivoihin, virtsatievaivoihin, laihdutukseen ja yleiseen vireyteen, jos lisäisi veden juontiaan muutamilla lasillisilla päivässä. 2 - 3 litraa vettä päivittäin voi helpottaa myös iho-ongelmissa, kuten ihottumien ja kuivan ihon hoidossa.

Paras janojuoma on puhdas, raikas vesi. Sokeriset juomat ovat huonoja janon sammuttajia, sillä sokeri lisää janon tunnetta. Lisäksi monet virvoitusjuomat sisältävät haitallisia lisäaineita. Sokerinen ja hapan juoma on vahingoksi myös hampaille.

Jotkin nesteet toimivat nesteenpoistajina eli diureetteina. Sellaisia ovat esimerkiksi kahvi, tee, useat yrttijuomat ja alkoholi pienenä annoksena. Runsas alkoholin juonti päinvastoin rupeaa pidättämään nestettä elimistössä.

Vesi kuten muutkin juomat kannattaa juoda muulloin kuin aterioiden yhteydessä, sillä ruokajuomat laimentavat ruoansulatusnesteitä heikentäen niiden tehoa. Toiseksi ruokaa ei tule pureksituksi tarpeeksi, jos sen huuhtelee alas nesteellä.

Veden säännöstely on tarpeen, jos heikkokuntoiset munuaiset tai vajaatoimintainen sydän eivät kykene suuren vesimäärän hallintaan. Sydämen vajaatoiminnasta kärsivä joutuukin usein käyttämään nesteenpoistolääkkeitä, jotta neste ei keräänny keuhkoihin, maksaan eikä muualle elimistöön.

Takaisin alkuun

Seuraava aihe

Täysipainoinen ravinto -kurssin esittelysivulle

Paluu pääsivulle