Mitä terveys on

Tunteet ja terveys

Monenlaista stressiä

Itsetunto

Terveyttä liikkumalla

Surun kohdatessa

Pidä huoli selästäsi

Kun minua suututtaa

Terveyttä ravinnosta

Huomion tarve

Laihdu syömällä oikein

Ongelmat ovat ratkaistavissa

Syöpä

Käsikirjoituksen mukaan?

Kemiallista iloa

Pelko- ja tuskatilat

Muista sydäntäsi

Syyllisyys ja anteeksianto

Ongelmat ovat ratkaistavissa

"Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan." Snl. 15:1

Tämä kurssikirje jatkaa samasta aiheesta kuin kurssikirje 8, joka käsitteli vihaa.

Mitä voimme tehdä, jos joku sanoo tai tekee jotakin, joka loukkaa meitä? Oletetaan, että toinen todella haluaa loukata meitä sanoillaan tai teoillaan. Se saa meidät sekä vihastumaan että suuttumaan. Tilanteessa on helppo syyttää toista. Kuitenkin viha on lähtöisin meistä itsestämme.

On hyvin tavallista, että omista tunteista syytetään toisia ihmisiä tai tilannetta, jossa ne syntyvät. Se on helppoa, mutta ei totuudenmukaista:

Ajatellaan, että kuljet kadulla ja näet henkilön, joka on suututtanut sinua. Hän ei näe sinua, ei edes tiedä, että olet kaupungissa. Kuitenkin hän voida saada vihantunteesi leiskumaan. Voit myös ajatella samaa henkilöä lomamatkalla. Hän istuu yhdessä ystäviensä kanssa ravintolassa jossain Espanjassa ja hänellä on hauskaa. Sinä itse olet juuri mennyt nukkumaan ja kotona sängyssäsi alat ajatella sitä, mitä tuo toinen on tehnyt sinulle. Ja välittömästi - istuessaan siellä kaukana Espanjassa - hän alkaa ärsyttää sinua.

Kun katsomme asiaa tältä kannalta, väite, että joku toinen tekisi meidät vihaisiksi, tuntuu melkein naurettavalta. On siis tärkeää kiinnittää huomio vastuuseen, joka meillä itsellämme on asiassa.

Asian selvittäminen kahden henkilön välillä alkaa kysymyksellä: Kenen ongelmasta tässä on kysymys? Ainoastaan se ihminen, jonka ongelmasta asiassa on kysymys, pystyy ratkaisemaan sen.

Jokaisessa tilanteessa, jossa tunnemme kipua, ongelma on meidän. Tietystikään se ei merkitse sitä, että me olisimme ongelman aiheuttajia tai että olisimme syyllisiä, mutta jos tunnemme kipua, ongelma on meidän.

Meidän tunteemme ja vihamme on meidän ongelmamme. Siksi vain me voimme tehdä sille jotakin. Itse asiassa, toinen osapuoli ei ehkä edes tiedä, mitä me tunnemme. Vastuu aloitteen tekemisestä tilanteen korjaamiseksi on meillä, jotka koemme asian ongelmaksi.

Kun hyväksymme ongelman omaksemme, meidän on tarkistettava, miten suhtaudumme toiseen osapuoleen.

Jos haluamme oikaista asian, hyökätä tai puolustautua, mahdollisuutemme ongelman ratkaisemiseen ovat melko vähäiset. Itse asiassa, ongelmamme ei ole tuo toinen henkilö. Vihollinen ei ole se, joka tehnyt jotain väärin. Suurin vihollisemme ovat omat tunteemme, jotka tuhoavat välillämme olleen suhteen. Sen tähden ratkaisu ei löydy hyökkäyksestä tai rankaisemisesta vaan suhteen korjaamisesta ja kipeää tekevistä tunteista eroon pääsemisestä.

Paranemisprosessin edistyminen ja oikean asenteen löytäminen voivat vaatia aikaa. Meidän ei kuitenkaan tule mennä eteenpäin, ennen kuin voimme sanoa toiselle: "Olemme molemmat yhtä arvokkaita ja välillämme oleva ongelma on ratkaistava."

Kun asenteemme on tämä, olemme samalla lähtöviivalla. Vahvin tunne ei enää ole: "Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä." tai "Sinuun ei voi luottaa." tai "Minä kostan sinulle." Sen sijaan koemme asian näin: "Olemme molemmat samanarvoisia, mutta en voi hyväksyä sitä, mitä sinä sanoit tai teit. Yritetään selvittää tämä asia."

Jos jätämme tämän kotiläksyn väliin, seuraava yhteenotto ei pääty hyvin. Todennäköisesti ongelmia tulee vain lisää.

Kolmas kotiläksy on selvittää, haluammeko todella ratkaista ongelman. Haluammeko läheistä ja hyvää suhdetta toisen kanssa? Ellemme halua sitä, yhteenotosta ei ole mitään hyötyä. Silloin on parempi olla tekemättä mitään ja olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Kun olemme valmiita myös tämän kotiläksyn kanssa, voimme pyytää saada keskustella toisen kanssa jostakin, joka on meille hyvin tärkeää. Jos toinen kieltäytyy, meidän on kunnioitettava toista ja yritettävä uudelleen viikon tai kahden kuluttua. Jos todella arvostamme toista, on hyvin suuri mahdollisuus, että toinen ottaa tarjouksen vastaan.

Muistakaa kuitenkin, tässä kurssikirjeessä käytettävää menetelmää tulee käyttää vain silloin, kun haluamme suhteen säilyvän myös tulevaisuudessa.

Kun sitten tavataan, on itsestään selvää, että se joka on tehnyt aloitteen, puhuu ensiksi. Muista silloin seuraavat asiat:

1. Käytä minä-sanomaa.
Kerro toiselle, miltä sinusta tuntuu. Älä sano: "Sinä teit niin." tai "Sinä olet sellainen." Puhu sen sijaan, miltä tuntuu olla sinä. Jos aloitat yhteenoton kertomalla tunteistasi, toisen on helpompi hyväksyä, mitä sanot.

Sinä-sanoma on aina uhkaava ja tuntuu hyökkäykseltä. Useimmiten se on myös tarkoitettu sellaiseksi. Hyökkäys johtaa puolustautumiseen. Silloin yhteenotosta tulee vaikea. Minä-sanoma on helpompi kuunnella ja myös ymmärtää.

2. Kuuntele, kun olet purkanut sydäntäsi.
Pane merkille, mitä sanoja hän käyttää, millä äänensävyllä hän puhuu ja minkälaisia eleitä hän käyttää. Yritä tunnistaa tunteet, jotka ovat sanojen takana. Katsele toista suoraan silmiin ja pyri myös ymmärtämään, mitä hän sanoo. Hyväksy, että ilmaistut tunteet ovat aitoja. Anna toisen tuntea, että sinä näet ja kuulet. Tulla nähdyksi ja kuulluksi auttaa jo itsessään ratkaisemaan monta ongelmaa.

Meillä ei kuitenkaan ole vakuutta siitä, että toinen kuuntelee meitä samalla tavalla. Mutta me voimme tehdä niin. Sillä tavoin lisäämme onnistumisen mahdollisuutta. Kaikkein paras tulos saavutetaan, jos kummatkin osapuolet tuntevat nämä periaatteet ja toimivat niiden mukaan.

3. Esitä toivomus sinua ärsyttävän käyttäytymisen loppumisesta.
Viimeinen ohje ei suinkaan ole vähäpätöisin. Joissakin ristiriitatilanteissa tällaista toivomusta ei tarvitse esittää. Joissakin se on hyvin tärkeää. Jos kysymys on ristiriidasta selllaisen ihmisen kanssa, jota tapaat harvemmin, toivomuksen esittämisen merkitys on vähäisempi. Mitä lähempänä ko. henkilö elää sinua, sitä tärkeämpää se on. Voitte molemmat esittää toivomuksia siitä, miten toivotte toisen käyttäytyvän. Tällaisessa tilanteessa molemmilla on syytä sekä antaa periksi että saada toiselta myönnytyksiä.

Toista ei voi vaatia muuttumaan toiseksi henkilöksi, mutta sitä, mitä sanotaan tai tehdään, voidaan muuttaa. Pane myös merkille ero muutoksen vaatimisen ja pyytämisen välillä.

Ihmisellä ei ole oikeutta vaatia toista alistumaan tahtoonsa. Meillä on kuitenkin oikeus kertoa toiselle, mitä häneltä toivomme. Se merkitsee, että olemme valmiit hyväksymään sekä myönteisen että kielteisen vastauksen.

Jotkut uskovat, että he voivat pakottaa toisen tekemään sitä, mitä he haluavat. Kenelläkään ei kuitenkaan ole sellaista valtaa toisen yli. Jos minun on sanottava kyllä, koska pelkään ei-vastauksen seurauksia, kysymys ei enää ole vapaasta valinnasta. Niin kauan kuin valinta on mahdollista, pakottaminen ei ole oikeutettua.

Valtaa ei voi ottaa. Se saadaan. Tässä tietysti tarkoitetaan henkilökohtaista valtaa, ei virantoimitukseen tai vastuuseen liittyvää valtaa. Kaikilla ihmisillä on sama valta. Jos jollakulla lähiympäristössämme on enemmän valtaa kuin meillä, se johtuu siitä, että olemme antaneet osan omasta vallastamme hänelle.

Jos meillä on vähemmän valtaa kuin muilla, emme ole syyttömiä. Olemme silloin itse valinneet luopua jostakin, joka oikeastaan kuuluisi meille. Aina tosin löytyy hyviä syitä olla käyttämättä valtaansa. Pelko on suurin syy, mutta on hyvä tietää, että pelko itsessään ei vielä pakota meitä.

Pakottaminen ja vaatiminen eivät ole oikein. Toinen asia on pyytää - se on vaatimisen vastakohta - ja se lisää onnistumisen mahdollisuutta eikä siihen turvautuessaan menetä mitään.

Lukkiutunut tilanne tuntuu usein vaikealta ja tukahdutetut tunteet tekevät asian vaikeaksi. Yritäpä kuvitella seuraavaa: 

Ensimmäisenä esimerkkinä on tavallinen sinä-sanoma:
- Sinä ja sinun tyhmä telkkarisi. Sitä sinulla kyllä on aikaa tuijottaa, mutta minusta sinä et välitä tippaakaan!

Miltä itsestäsi tuntuisi kuulla jotain tällaista? Huomaatko tarpeen ryhtyä vastahyökkäykseen ja puolustamaan itseäsi.

Toistetaan sama minä-sanomaa käyttäen:
- Minä haluaisin olla hetken aikaa kahdestaan vain sinun kanssasi. Etkö voisi sammuttaa TV:tä, niin saisimme enemmän aikaa toisillemme?

Miltä tämä kuulostaisi? Jälkimmäisessä ihminen kertoo tarpeistaan ja pyytää toiselta jotakin itselleen. Silloin myönteisen vastauksen saaminen on todennäköisempää.

Jos seuraamme edellä esittetyjä ohjeita, ongelmien ratkominen lähimmäisten kanssa tulee paljon helpommaksi.

Takaisin alkuun

Seuraava aihe

Elämää ja terveyttä -kurssin esittelysivulle

Paluu pääsivulle