Mitä terveys on

Tunteet ja terveys

Monenlaista stressiä

Itsetunto

Terveyttä liikkumalla

Surun kohdatessa

Pidä huoli selästäsi

Kun minua suututtaa

Terveyttä ravinnosta

Huomion tarve

Laihdu syömällä oikein

Ongelmat ovat ratkaistavissa

Syöpä

Käsikirjoituksen mukaan?

Kemiallista iloa

Pelko- ja tuskatilat

Muista sydäntäsi

Syyllisyys ja anteeksianto

Muista sydäntäsi

"Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, mutta synkkä mieli kuihduttaa ruumiin." Snl. 17:22

Toisen maailmansodan jälkeen sydän- ja verisuonitautien määrä lisääntyi voimakkaasti kaikkialla maailmassa. Enimmillään siihen kuoli maassame 1970-luvun lopulla yli 6000 henkeä vuodessa.

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat maassamme yhä edelleen suurin kuolinsyy, vaikka niiden määrä on vähentynyt. Tilannetta on parantanut mm. tupakanpolton väheneminen ja koko maahan vaikutuksensa ulottanut Pohjois-Karjala -projekti, joka oli Maailman terveysjärjestön tukema terveysvalistuskampanja maassamme. Sairauden tunnistaminen ja lääkehoito ovat myös tehostuneet.

Sydän- ja verisuonitautien kohdalla merkittäviä ovat seuraavat elämäntavat: runsas veren sokeri-, rasva- ja kolesterolipitoisuuksia kohottavien ruoka-aineiden syöminen, vähäinen liikunta ja stressi sekä tupakointi ja kiireinen elämänrytmi. Myös monet muut tekijät, kuten perimä (mm. korkea verenpaine), sukupuoli ja ikä, ovat merkittäviä.

Ensimäinen huomio näissä tekijöissä on se, että osaan voimme vaikuttaa, osaan emme. Ikäämme, sukupuoltamme ja perimäämme emme voi muuttaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, että sellainen, jolla on perinnöllinen alttius saada sydän- tai verisuonitauti, välttämättä sairastuu siihen. Kysymys on monista samanaikaisesti vaikuttavista tekijöistä. Elintapojen muuttaminen on siis sitä tärkeämpää, mitä suurempi perinnöllinen taipumus sairauteen on.

Meillä on taipumus pitää sairautta äkillisenä ennalta arvaamattomana tilana. Näin ei kuitenkaan ole. Jos tutkimme sydän- ja verisuonisairauksien syntymistä, ymmärrämme asian paremmin.

1. Vahingollisia tapoja
Jos esimerkiksi tupakoimme, syömme runsaasti rasvaista ruokaa emmekä harrasta liikuntaa, riski sairastua näihin sairauksiin lisääntyy voimakkaasti.

2. Varoittavia laboratoriotuloksia
Veressä olevien rasvojen määrä nousee, verenpaine kohoaa ja veren häkäpitoisuus kasvaa. Nämä voidaan saada selville verikokeilla tai muilla tutkimuksilla. Ne kertovat sairauden kehittymisestä jo ennen sairauden oireiden ilmaantumista. Ne ovat hiljaisia ennemmin tai myöhemmin ilmaantuvien terveysongelmien edelläkävijöitä.

3. Muutokset elimissä
Veressä oleva rasva alkaa kerääntyä kolesterolina verisuonten seinämiin. Nämä kerrostumat tekevät kauniin tasaiset verisuonten seinämät epätasaisiksi. Samalla verisuonet ahtautuvat, sillä suonen läpimitta pienenee.

4. Ensimmäiset merkit sairaudesta
On mahdollista, että edellinen vaihe menee ilman, että huomaamme merkkejä muutoksista. Tunnemme itsemme terveiksi eikä meille tule edes mieleen, että jokin sairaus kehittyisi elimistössä. Tämä voidaan saada selville esimerkiksi tutkimalla sydämen toimintaa EKG:n avulla. Rasitustilanteessa sydän ei ehkä saa riittävästi happea.

5. Oireet
Tähän asti ei ole ollut kipuja. Mutta eräänä päivänä lunta luodessa tai bussille juostessa täytyy pysähtyä rinnassa tuntuvan vihlovan kivun vuoksi. Kipu voi palata silloin tällöin rasitustilanteessa tai runsaan aterian jälkeen. Kipu aiheutuu siitä, että sepelvaltimot ahtautuessaan eivät pysty takaamaan riittävää verenkiertoa sydänlihakselle. Sydänlihas reagoi hapen puutteeseen kivulla.

6. Sairaus
Tilanne on tullut vakavaksi. Sairaus on kehittynyt useita vuosia ja alkaa lähestyä kriittistä pistettä. Sydämen verisuonet ovat tulleet ahtaiksi ja eräänä päivänä pieni tukos estää veren pääsyn jollekin tietylle sydänlihaksen alueelle. Sydäninfarkti on tosiasia. Tästä on oireena on pitkittynyt rintakipu, joka ei laukea nitroa käyttämällä.

Ensiapu: mahdollisimman pian ambulanssilla sairaalaan, jossa voidaan käynnistää verisuonitukoksen liuotushoito. Muutoin sydänlihas alkaa kuolla sillä alueella, joka ei saa verta. Jos kysymys on suuresta tai hyvin tärkeästä alueesta sydämessä, infarkti johtaa kuolemaan. Jos ihminen selviytyy sydäninfarktista, kuolleiden solujen tilalle muodostuu arpikudosta vastaavaa sidekudosta.

Sydäninfarkti on aina hoidettava sairaalassa. Siellä tehdyissä tutkimuksissa voidaan todeta, ettei sairaus tullut yhtäkkiä eikä odottamatta. Kaikki alkoi hyvin hitaasti kauan sitten.

Jos kysymys on meidän elämästämme, emmekö mieluummin painaisi jarrua kuin edistäisimme sairauden kehitystä? Haluamme tietenkin tehdä niin muuttamalla elintapojamme ja ruokatottumuksiame sydämen kannalta myönteisiksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sen voimme tehdä vähentämällä elämästä niitä tekijöitä, jotka lisäävät sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisriskiä.

Toimettomuuden ja vähäisen ruumiillisen liikunnan välillä on merkittävä yhteys sydän- ja verisuonten sairauksiin sairastumisen kanssa. Eräässä Kaliforniassa tehdyssä tutkimuksessa viiden vuoden seurannan aikana todettiin, että fyysisesti aktiivisten kuolleisuus oli vain puolet liikunnan laiminlyövien kuolleisuudesta. Eräässä toisessa 24 vuotta kestäneessä tutkimuksessa todettiin kolmikertainen määrä infarkteja liikuntaa vähiten harrastaneella ryhmällä sitä eniten harrastaneeseen ryhmään verrattuna.

Korkeaan verenpaineeseen on monia eri syitä. Noin 20 prosenttia väestöstä kärsii tästä ns. "hiljaisesta murhaajasta". Korkean verenpaineen ja sydänvaurioiden välillä on todettu selvä yhteys. Olipa korkean verenpaineen syy mikä tahansa, se on syytä hoitaa. Japanissa noin 40 % väestöstä kärsii korkeasta verenpaineesta ja samassa suhteessa se kärsii siihen yhteydessä olevista sairauksista. Japanissa korkean verenpaineen syynä on pidetty runsasta suolankäyttöä. Meillä käytetään yleensä 10 g suolaa henkeä kohti päivittäin. Pohjois-Japanissa keskivertohenkilö saa sitä 26 g päivässä. Myös tutkimuksissa on todettu korkean verenpaineen ja runsaan suolan käytön yhteys. Tavoite on 5 g suolaa/vrk.

Samanaikaisesti kun tupakointi aiheuttaa suuren joukon vaarallisia sairauksia, se lisää myös riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Tupakanpoltto kaksinkertaistaa riskin useimmissa ikäryhmissä, erityisesti alle 50-vuotiaiden ryhmässä. Näyttää siltä, että tupakointi on monesta eri syystä vaarallista sydämelle. Sen lisäksi, että tupakointi lisää tukosten määrää, tupakassa oleva nikotiini supistaa verisuonia. Sitä paitsi tupakalla on vahingollinen vaikutus itse sydänlihakseen.

Useissa väestötutkimuksissa on todettu, että runsas rasvapitoinen ruoka lisää sydäninfarktien määrää. Sana kolesteroli mainitaan usein puhuttaessa ruoan vaikutuksista sydämeen. Kolesteroli on luonnollinen ja välttämätön aine, jota tarvitaan elimistön omissa elintoiminnoissa. Esimerkiksi osa hormoneista on kolesterolin johdannaisia. Myös aivojen toiminta on riippuvainen kolesterolista.

Kolesterolin yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin epäiltiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, siksi että verisuonien seinämiin kerrostuneet rasvat sisälsivät suuria määriä tuota ainetta. On myös todettu, että veressä vapaana olevan kolesterolin määrä on suorassa yhteydessä sydänsairauksien lukumäärään.

Elimistö muodostaa tarvitsemansa kolesterolin itse. Runsasrasvaisen aterian jälkeen elimistöön kuitenkin kerääntyy enemmän kolesterolia kuin se tarvitsee. Erityisesti haitallisen LDL-kolestrolin määrä suhteessa hyvälaatuiseen HDL-kolesteroliin nousee. Tällä ylijäämäkolesterolilla on taipumus kerääntyä verisuoniin.

Kolesteroli samoin kuin muut veressä olevat rasvat kerääntyvät verisuonissa sellaisiin paikkoihin, jotka ovat jo jollakin tavalla vaurioituneita esimerkiksi tupakoinnin vuoksi. Useissa tutkimuksissa on todettu, että veren kolesterolitason alentaminen 10 prosentilla vähentää sydän- ja verisuonisairauksiin sairastumista 25 prosentilla. Veren kolesterolin alentaminen 20 prosentilla vähentää sairastumista 50 prosentilla.

Eräässä suuremmassa 40 - 59-vuotiaita miehiä koskeneessa tutkimuksessa todettiin, että niillä joilla verenkolesteroli oli 260 mg/dl (6,72 mmol/l) tai enemmän, sydänsairauksiin sairastumisriski oli nelinkertainen verrattuna niihin, joiden verenkolesteroliarvot olivat alle 200 mg/dl. Nykyisin sanotaankin, että yli 6,7 mmol/l merkitsee huomattavasti kohonnutta riskiä ja että alle 5,0 mmol/l arvoihin tulee pyrkiä.

Kun tutkitaan suuria kansalaisryhmiä, jotka huolehtivat keskivertoa paremmin terveydestään, voidaan todeta, että he elävät kauemmin ja myös sairastavat keskivertokansalaista vähemmän.

Oslossa tohtori Hjerman ja hänen työtoverinsa jakoivat 1232 miestä, joilla oli korkea kolesteroliarvo, kahteen yhtä suureen ryhmään. Edelliseen ryhmään kuuluvia neuvottiin tekemään yksinkertaisia muutoksia ruokavaliossa. Toiselle ryhmälle ei tehty mitään.

Hyvin pian voitiin huomata kolesteroliarvojen pienentyneen noin 13 prosenttia siinä ryhmässä, joka oli alkanut käyttää varovaisemmin eläinrasvoja, munia ja maitoa. Viiden vuoden kuluttua tulokset olivat vielä selvemmät. Näiden läpikäymien infarktien määrä oli vain noin puolet toiseen ryhmään verrattuna. Eroa ei voitu selittää millään muulla kuin ruokavalioon tehdyllä muutoksella tai sillä, että tässä ryhmässä oli myös sellaisia, jotka olivat lopettaneet tupakanpolton.

Adventisteja on tutkittu useissa tällaisissa tutkimuksissa, koska nämä pyrkivät noudattamaan terveitä elämäntapoja keskivertokansalaista tarkemmin. Eräässä Kaliforniassa tehdyssä tutkimuksessa seurattiin 50.000 adventistia usean vuoden ajan. Näiden kuolleisuus oli huomattavasti pienempi kuin muilla. Mm. syöpäkuolleisuus oli huomattavasti alhaisempi. Samoin sydän- ja verisuonitautien määrä oli odotettua matalampi, vain noin puolet siitä, mikä väestöllä keskimäärin. Samansuuntaisia tutkimustuloksia on saatu myös Norjassa ja Suomessa tehdyissä tutkimuksissa.

Joku ehkä suree, että elämä tulee ikäväksi, kun ei ole enää mitään, minkä avulla voi rentoutua. Hauskan pitäminen tuskin kuitenkaan riippuu yksinomaan terveyttä uhkaavista tekijöistä. Ihminen tottuu nopeasti sellaiseen, minkä hän pitää mielekkäänä.

Kokemus osoittaa, että elämäntapojaan terveempään suuntaan muuttaneet ihmiset eivät tunne kaipaavansa mitään tai pidä elämäänsä ikävänä. Päin vastoin he kokevat olevansa täynnä energiaa ja elämäniloa.

Terve elämä on jännittävää ja hauskaa. Useimpien mielestä terveellinen ruoka - totuttuaan siihen - myös maistuu paremmalta kuin epäterveellinen.

Takaisin alkuun

Seuraava aihe

Elämää ja terveyttä -kurssin esittelysivulle

Paluu pääsivulle