Mitä terveys on

Tunteet ja terveys

Monenlaista stressiä

Itsetunto

Terveyttä liikkumalla

Surun kohdatessa

Pidä huoli selästäsi

Kun minua suututtaa

Terveyttä ravinnosta

Huomion tarve

Laihdu syömällä oikein

Ongelmat ovat ratkaistavissa

Syöpä

Käsikirjoituksen mukaan?

Kemiallista iloa

Pelko- ja tuskatilat

Muista sydäntäsi

Syyllisyys ja anteeksianto

Kun minua suututtaa

"Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne ennen auringonlaskua." Ef. 4:26

Tässä opintokirjeessä käsiteltävät tunteet tuskin ovat tuntemattomia kenellekään. Siitä huolimatta voi olla hyödyllistä oppia enemmän siitä, mitä viha ja suuttumus ovat - ja mitä ne eivät ole.

Tämän päivän maailmassa on vaikea elää vihastumatta. Vain syvän masennuksen vallassa oleva ihminen, joka ei enää pysty kokemaan aitoja tunteita ja joka on jo vieraantunut todellisuudesta, voi selvitä vihastumatta.

Kaikki terveet itsetietoiset ihmiset, joilla on toiveita ja tarpeita ja joiden elämällä on päämäärä ja tarkoitus, vihastuvat tietyissä tilanteissa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että he olisivat hyökkääviä tai haluaisivat loukata ja vahingoittaa toista.

Joillakin on suuria ongelmia hyväksyä vihastustaan ja suuttumustaan. Heistä suuttumus saattaa tuntua epäonnistumiselta. Tähän voi olla useita syitä. Tavallisin on käsitys, että suuttumus on samaa kuin vihamielisyys. Mutta sitä se ei ole.

Psykologisesti viha ja suuttumus ovat energiaa. Sellainen energia täyttää meidät, kun jokin estää meitä saavuttamasta jotakin sellaista, mitä pidämme arvossa ja johon pyrimme.

Kun energiaa käytetään oikein, se on myönteinen ja hyödyllinen voimavara sen ongelman ratkaisemiseen, joka estää meitä saavuttamasta päämääräämme. Vihan ohjaaminen oikeisiin uomiin auttaa olemaan kekseliäs ja antaa voimaa ja kestävyyttä selvitä tiellä olevista esteistä.

On tietysti myös mahdollista, että tämä energia purkautuu tuhoisasti. Tässä opintovihossa pyrimme etsimään keinoja sen oikein purkamiseen. Silloin on ensimmäiseksi muistettava seuraavat kolme asiaa, joita emme saa tehdä vihastuessamme:

1. Vahingoittaa itseään.
2. Vahingoittaa muita ihmisiä tai eläimiä.
3. Rikkoa mitään sellaista, mitä ei saa rikkoa.

Nämä seikat tuntuvat itsestään selviltä asioilta, koska emme useinkaan ajattele, että on niin monia tapoja vahingoittaa itseään ja muita.

Jos pelkäämme omaa vihaamme, pyrimme tukahduttamaan sen. Sillä tavoin emme kuitenkaan pääse eroon vihan seurauksista. Tukahduttaessamme vihan suuntaamme sen omaan itseemme, ruumiiseemme, sen sijaan että käyttäisimme syntyvän energian ongelman ratkaisemiseen tai esteen poistamiseen.

Totuuden ja vihantunteiden kieltäminen tuo tullessaan suurta kärsimystä. Epärehellisyys ei koskaan kannata - ei edes silloin, kun kysymys on tunteista. Jos nielemme suuttumuksen, tulemme toteamaan sen hyvin vaikeasti sulavaksi.

Jo toisessa kurssikirjeessä todettiin, että tunteet itsessään eivät ole vaarallisia. Sen sijaan voimme aiheuttaa niillä suurtakin vahinkoa. Toista kohtaan tuntemamme vihan tukahduttaminen vahingoittaa itseämme.

Tukahdutettua vihaa on vaikea tunnistaa. Se voi ilmetä päänsärkynä, hengitysvaikeuksina, mahavaivoina, iho-ongelmina, masennuksena tai muina psykosomaattisina oireina.

Epärehellisyys tunne-elämän alueella voi olla vahingollista myös läheissuhteillemme. Selvittämättömällä vihalla on outo taipumus vaikuttaa asenteisiimme. Se tekee meidät taistelunhaluisiksi, vastahakoisiksi, koviksi ja kyynisiksi, omasta mielipiteestä kiinni pitäviksi ja herkästi toisia arvosteleviksi. Se saa myös eristäytymään muista ja kaihtamaan läheisiä ihmissuhteita ja avoimuutta.

Tukahdutettu viha voi johtaa myös siihen, että eristäydymme. Eristäytymiseen liittyvä passiivisuus on on hyvin aktiivinen toiminta. Siinä on myös hyvin paljon vihamielisyyttä.
- Rankaisen sinua vetäytymällä syrjään ja olemalla niin kuin sinua ei olisikaan.

Kenenkään ei tarvitse olla passiivinen. Se on jotain sellaista, mitä itse valitsemme. Perheyhteenotoissa pidetään useimmiten passiivista pyhimyksenä. Sitä, joka ilmaisee tunteensa voimakkain sanoin, pidetään usein ilkeänä. Tosiasia kuitenkin on, että useimmiten passiiviinen menee pitemmälle ja syvemmälle vihamielisyydessään.

Vetäytyminen syrjään voi olla myös ilmaus heikkoudesta tai pelosta.
- Pakenen sen vuoksi, että en uskalla kohdata tilannetta.

Kun passiivisuus määritellään peloksi, heikkoudeksi tai vihamielisyydeksi, pyhimyskehä häviää. Silloin on ajateltava uudelleen myös käsitteet kiltti ja ilkeä. Kun paljastamme tunteemme, osoitamme olevamme voimakkaampia kuin silloin, kun olemme hiljaa tai pakenemme tilanteesta.

Tilanteessa, jossa ei ole aikaa, mahdollisuuksia tai keinoja ristiriidan ratkaisemiseksi, on tietysti hyväksyttyä valita hiljaa oleminen. Vaikenemisesta ja passiivisuudesta ei kuitenkaan saa tulla elämäntapa ja kaikkien ristiriitatilanteiden ratkaisija. Jos niin käy, ongelmat jäävät ratkaisematta.

Syrjään vetäytyminen johtaa usein katkeruuteen. Usein siihen liittyy myös luulo, ettei meitä oteta huomioon. Syy löytynee kuitenkin siitä, että emme ole antaneet muiden tietää, mistä pidämme ja minkä asian takana seisomme. Tunnemme muiden polkevan meitä sillä, että he aktiivisesti ilmaisevat, mistä pitävät ja mistä eivät pidä samanaikaisesti, kun itse valitsemme vaikenemisen.

Miten vihaenergiaa voidaan purkaa tavalla, joka ei vahingoita ketään, ei vaadi olemaan epärehellinen itseään kohtaan eikä tukahduttamaan omia tunteita? Sopisiko voimakas liikunta sellaiseen? Onko hölkkääminen hyvä tapa päästä eroon hankalista tunteista? Vastaus on sekä kyllä että ei.

2. Kyllä
Jos ongelmaa ei voi ratkaista tai sillä ei ole mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa, juokseminen on erinomainen keino energian purkamiseksi.

1. Ei
Jos ongelma on muodostanut muurin meidän ja muiden välille, ongelma tuskin ratkeaa hölkkäämällä.

Joidenkin mielestä paras tapa päästä eroon suuttumuksestaan on fyysinen hyökkäys. Näin ei kuitenkaan ole.

Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa tutkittiin vihasta selviämistä. Tutkimukseen osallistuvat opiskelijat jaettiin pareittain, yksi kumpaakin sukupuolta. Miehet kutsuttiin erikseen koulutustilaisuuteen, jossa heitä neuvottiin, miten he voisivat loukata ja kiusata pariaan.

Tilanteet kuvattiin videokameralla. Koehenkilöiden tuli istua huoneessa pöytä välissään 15 minuuttia miehen yrittäessä parhaansa mukaan saada naista raivostumaan. Naisen tehtävä oli kuunnella eikä hän saanut sanoa mitään. Ennen sovitun ajan päättymistä monien kasvot olivat raivosta valkoisia.

Puolet pareista kutsuttiin paikalle neljän päivän kuluttua. Silloin miehen tuli olla vaiti ja naisen kertoa miehelle, miltä hänestä oli tuntunut. Miehen tehtävä oli nyt kuunnella, mitä nainen esitti, mutta hän ei saanut puolustautua eikä esittää vastaväitteitä.

Tämän jälkeen koehenkilöt kutsuttiin keskustelemaan toistensa kanssa viisi minuuttia viitenä perättäisenä viikkona. Sen jälkeen heidän tuli kirjoittaa paperille ne tunteet, jotka olivat yhteenotosta jäljellä. Useimmilla naisilla ei enää ollut erityisiä vihantunteita. Ne olivat hävinneet, kun he olivat saaneet ilmaista tunteensa.

Toisella puolella pareista tehtävä oli toisenlainen. Tässä ryhmässä naisen tuli osoittaa tunteensa miehen käyttäytymistä kohtaan fyysistä voimaa käyttäen. Pienessä voimistelusalissa hän sai kohdata miehen, joka oli halveksinut häntä. Nainen sai ilmaista vihansa lyömällä ja potkimalla. Mies sai suojella itseään mutta hän ei saanut lyödä takaisin.

Myös tämä reaktiotapa filmattiin ja pari sai tavata toisensa viiden minuutin ajan seuraavien viiden viikon aikana. Useimmat tämän ryhmän naiset kertoivat tulleensa joka kerta miehen nähdessään yhtä vihaisiksi.

Vihan purkaminen sanoin parantaa. Vihamielinen ja hyökkäävä käyttäytyminen auttaa ehkä vihan purkamisessa hetkellisesti, mutta se ei poista vihantunteita.

Ajattele itseäsi seuraavassa tilanteessa:
Arvostamasi henkilö sanoo tai tekee jotakin, joka mielestäsi on täysin väärin. Jokin jää kaihertamaan. Jossakin sisällä tekee kipeää. Alat epäillä, voitko enää lainkaan luottaa tuohon henkilöön. Sinusta tuntuu, että hän halusi loukata sinua tahallaan.

Jos sinulla on perusteltu syy pelätä vihastumista, yrität ehkä todistaa itsellesi, että et ole vihainen, vain kiusaantunut. Kiusaantuneena, pettyneenä tai suutuksissa oleminen ei ole niin pelottavaa. Kuitenkin kaikkien näiden tunteiden takana on sama asia, nimittäin viha. Voit olla myös surullinen. Kun hyvä ihmissuhde raunioituu, se koetaan suruna, mutta surua ja vihaa ei selvitetä samalla tavalla. Sinulle jää siis kolme valintamahdollisuutta:

1. Olla välittämättä asiasta
Olet niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos pelkäät, tämä vaihtoehto on houkuttelevin. Seurauksena on kuitenkin, vaikka unohtaisitkin asian, vääristynyt suhde toiseen. On myös vaara, että elimistö alkaa oireilla, sillä se ei unohda. Tunteet lähtevät elimistöstä.

2. Antaa vihan kuohua ja ryhtyä hyökkäykseen
Tämä tapa on säännönmukaisesti yhtä huono kuin ensimmäinenkin. Vastahyökkäys, syytökset ja puolustautuminen vain lisäävät ongelmia entisestään. Yhden sijasta niitä tuleekin kaksi, kolme tai viisi.

3. Yhteenotto rakentavalla tavalla
Tällaisen yhteenoton perustana ovat tietyt periaatteet, joita molempien osapuolten tulee kunnioittaa:

Ensimmäinen ehto on, että loukattu haluaa olla häntä loukanneen ystävä. Rakentava yhteenotto lähes poikkeuksetta lähentää ihmisiä toisiinsa.

Toinen ehto on, että haluaa olla rehellinen ja avoin, sanoa asiat suoraan ja selvästi.

Tähän rakentavaan yhteenottoon tutustumme lähemmin kurssikirjeessä nro 12.

Takaisin alkuun

Seuraava aihe

Elämää ja terveyttä -kurssin esittelysivulle

Paluu pääsivulle